Pienenä tyttönä meillä oli tapana käydä äidin kanssa kanttarelli metsässä. Se oli yhteinen juttu. Usein kävi niin, että saaliin löydettyään äiti jätti minut poiminaan ja lähti itse taas etsiskelemään uutta aarretta. Mielenkiinto säilyi ja molemmille jäi hyvä mieli. Äidinrakkautta.
Rakkaus sienimetsään on säilynyt. Yhteiset sieniretket lämmittävät edelleen.
Kostea metsä ja jossain kaukana äidin selkä vielä näkyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti