21 syyskuuta 2011

rusinoita






                                                         kesämuistoja kahden pienen kera

13 syyskuuta 2011

lumoava Liljanen






Puolivuotis-päivän kunniaksi kuvailtiin kotosalla, luonnonvalossa. Isosisko sai päättää otsikon,
joka on aikas osuva. Valokuvauksellinen- eikös?

01 syyskuuta 2011

entä sitten


entä sitten, kun linnut on lähteneet ja verkkaan käy virtojen juoksu
entä sitten, kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, tuuli tuiskuna lunta kun heittää
yhä kätesi löydänkö kädestäin, paksu jää vaikka muistoja peittää

entä sitten, kun päivät jo hämärtyy. Se pois viekö elämän uskon
entä sitten, kun eessämme värjäytyy ranta taivaan jo väreillä ruskon

Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, aallot raueten iltaan kun taipuu
yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin, päivä lopulta mailleen kun vaipuu

entä sitten, kun lyhenee askeleet
on haaveiden tilalla muistot
entä sitten, kun silmiin saa kyyneleet nauru lasten ja leikkipuistot

Sinä vielä jos viivyt mun rinnallain, kun on kaikki jo sanottu kerran
sulle tahtoisin ojentaa elämäin,

se on sun yhden elämän verran

-Joel Hallikainen

24 heinäkuuta 2011

Metsässä




Pienenä tyttönä meillä oli tapana käydä äidin kanssa kanttarelli metsässä. Se oli yhteinen juttu. Usein kävi niin, että saaliin löydettyään äiti jätti minut poiminaan ja lähti itse taas etsiskelemään uutta aarretta. Mielenkiinto säilyi ja molemmille jäi hyvä mieli. Äidinrakkautta.
Rakkaus sienimetsään on säilynyt. Yhteiset sieniretket lämmittävät edelleen.
Kostea metsä ja jossain kaukana äidin selkä vielä näkyy...

01 heinäkuuta 2011

Villiina...




...olisi nimeksi pitänyt antaa. Hänestä tuli Ullakaisla -tyttö tuollainen...
Kengät useimmiten väärässä jalassa ja aina eri suuntaan. Niin suloinen ja minulle niin rakas.