| Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysi kuu;
 kesäyön on onni omanani,
 kaskisavuun laaksot verhouu.
 En ma iloitse, en sure, huokaa;
 mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
 puunto pilven, johon päivä hukkuu,
 siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
 tuoksut vanamon ja varjot veen;
 niistä sydämeni laulun teen.
 |